kommunikaatio on parasta kasvotusten

Puhuminen ja verbaalisen kommunikaation kehitys on mahdollistanut suurelta osin nykyihmisen kehityksen. Vaikka nykyään tuntuu, että ihmiset eivät kommunikoi enää keskenään vaan istuvat vain päätelaitteiden edessä.

Puhelimien ja internetin kehityksen myötä ihmisten välinen kommunikaatio on muuttunut radikaalisti. Ennen ihmiset juttelivat ja vaihtoivat kuulumisia ja ajatuksia kasvotusten tai lähettivät kirjeen, johon vastausta sai odottaa jopa viikkoja.

Itse muistan hyvin kuinka yläasteikäisenä vedin pitkän johdon päässä olevan lankapuhelimen, missä numero valittiin pyörittämällä valintarullaa, omaan huoneeseen kun halusin soittaa ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ja kuinka usein sain häätää vanhemmat pois langalta heidän nostettua kotimme toisen puhelimen luurin. 

Silloin puheluilla oli eri merkitys, ei tullut monta kertaa päivässä viestiä hymiöillä varustettuna, kuvaviestiä tai ääniviestiä. Viikon aikana sain soittaa yleensä kaksi kertaa sen tunnin tai puolentoista mittaisen maraton puhelun. Silloin lasku tuli minuutin mukaan, ei ollut rajattomia puhepaketteja. 

Viestien tai sähköpostin sijaan kirjoitin kirjeen, käsin. Monta sivua teinipojan rakkauden tunnustuksia. Sitten postimerkki kuoreen ja kirje polkupyörällä lähikaupan postilaatikkoon ja odottamaan. Yleensä vastaus tuli viikon sisällä. Voi kuinka nostalginen fiilis tuli tätä kirjoittaessa. Luulen, että vastaava kommunikaatio tulee vielä palaamaan.

Niin ja entäs videopuhelut. Silloin niitä näki vain James Bond-elokuvissa ja siinäkin ne tuntuivat olevan niin scifiä, että ei edes ajatellut sen olevan joskus arkipäivää. Nyt 3-4 vuotiaat soittavat videopuhelun isovanhemmille, omalla kännykällä.

Silloin jos halusi nähdä jonkun, saattoi yrittää soittaa ja tavoitella ensin hänen kotoa puhelimella. Jos sieltä ei vastattu tai kaveri ei ollut kotona, ei muuta kuin pyörän selkään tai mopolla kylille etsimään missähän jannu luuraa. Esson takaa kannatti yleensä aloittaa etsintä, siellä oli suojaisa paikka polttaa tupakkaa.

Kommunikaatiossa oli silloin mukana läsnäolo ja sen mukana tuomat moninaiset keskustelua ja kanssakäymistä rikastuttavat piirteet. Hymiöiden sijaan näki toisen hymyilevän tai olevan surullinen. Äänen painosta ja sävystä kävi ilmi heitettiinkö vitsiä vai oliko kyseessä ironia tai vakava asia. Epäselvyyksiä ihmisten välillä oli vähemmän tai ainakin ne olivat toisenlaisia. 

Nautin suunnattomasti keskusteluista ja ajatusten vaihtamisesta ihmisten kanssa. Parhaita ovat pienessä muutaman ihmisen porukassa käydyt keskustelut, jossa kaikilla on tilaa ilmaista mielipiteensä ja ajatuksena ja keskustelu etenee ja kehittyy.

Kannustankin lopettamaan ääniviestien ja viestien lähettelyn ja soittamaan sen sijaan ystävälle ja sopimaan tapaamisia tai miten olisi jos vain menisi katsomaan onko kaveri kotona. Nykyään pidetään vahvasti kiinni nuoruuden ystävistä ja luulen, että se johtuu juuri teknologian kehityksestä. En ole varma, mutta luulen ennen oman lähipiirin muuttuneen sen mukaan missä asui. Jos muutti toiseen kaupunkiin sitä alkoi etsiä ystäviä sieltä. 

Vanhoja kavereita näki ja näkee edelleen perinteisillä oman kylän kesäpäivillä, juhlissa tai vieraillessaan vanhempien luona. Voin olla toki väärässä tässä kaikessa, mutta näin itse näen asian. En soita juurikaan puhelimella kenellekään ja harvoin oma puhelimenikaan soi. Kun näen vanhoja kavereita tuntuu kuin olisimme nähneet eilen ja se on parasta. En koe tarvitsevani siihen aktiivista etäyhteydenpitoa. Pari viikonloppua vuodessa antaa paljon enemmän.

---