elämä ei kysy lupaa

Elämässä tapahtuu usein asioita ja muutoksia, joihin meillä ei ole osaa eikä arpaa saati sananvaltaa tai valinnanvaraa. Elämä heittää meidät yllättäen mullistuksen keskelle. Hyvän tai pahan.

Emme voi tietää mitä huominen tuo tullessaan ja mielestäni se on yksi elämän suurimmista rikkauksista. Tänään tehdyt ratkaisut ohjaavat meitä eteenpäin ja vain tässä vallitsevassa nykyhetkessä voimme vaikuttaa, emme menneessä tai tulevassa. Aamulla heräämme uuteen päivään, joka voi illan tullen olla aivan muuta kuin olisimme osanneet edes kuvitella.

Lähdemme aamulla töihin. Matka töihin sujuu tuttua reittiä ja työt rullaavat päivän aikana totuttuun tapaan. Iltapäivällä johtaja kutsuu luokseen ja kertoo, että joutuu irtisanomaan meidät tuotannollisista syistä. Työpäivän jälkeen henkilökohtaiset tavarat laatikkoon ja kotiin. Illalla sohvalla istuessa, elämä on täysin erilaista kuin mihin on tottunut työvuosien aikana. 

Mutta ei elämä edellä mainitussa tilanteessa lopu, vaan se voi olla ja usein onkin, uuden alku ja uusi mahdollisuus.

Ehkä on oikea aika toteuttaa unelma, alkaa kirjailijaksi, maalariksi, puusepäksi, maanviljelijäksi tai miksi vaan. Vaihtaa suuntaa. Valita uudelleen.

On mielestäni absurdia edes kuvitella, että sitä osaisi 16-vuotiaana valita ja tietää, mitä haluaa työkseen tehdä seuraavat neljäkymmentä vuotta.

Usein urat alkavat nuorena. Peruskoulun jälkeen tulisi jo tietää mitä elämältä haluaa. On mielestäni absurdia edes kuvitella, että sitä osaisi 16-vuotiaana valita ja tietää, mitä haluaa työkseen tehdä seuraavat neljäkymmentä vuotta. Tai kuinka lukion jälkeen osa nuorista suuntaa opiskelemaan yliopistoon viideksi vuodeksi ja valmistuttuaan toteaa, että ala ei kiinnostakaan. Elämänarvot ja kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet.

Toki osa tietää hyvin varhain sen mitä haluaa tehdä. Itse en tiennyt. Yläasteen aikana ja lukiossa, minulla oli selkeä visio siitä, että haluan tehdä työtä tietokoneiden parissa. Ne olivat minulle selkeitä ja helppoja laitteita ja hallitsin niiden käytön hyvin. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan oppisopimuksella datanomiksi ja työskentelemään alalle. Puolitoista vuotta myöhemmin löin hanskat tiskiin ja totesin, että näitä töitä en enää halua tehdä.

Sen jälkeen tein pätkätöitä muutaman vuoden ja hain suuntaa, kunnes päädyin korjaamaan moottoripyöriä. Niiden kanssa työskentely oli alusta asti mukavaa ja mutkien kautta päädyin työskentelemään alalla lähes kymmenen vuotta. Kunnes totesin, että ei. Tämä ei ole sitä mitä minun tulee tehdä. Aloin pohtia alan vaihtoa ja miettiä mitä haluaisin tehdä seuraavaksi.

Päätin alkaa tehdä töitä kohti unelmiani. Olen halunnut kirjoittaa ja puhua, sekä auttaa ihmisiä heidän elämässä ja unelmissa. Aloin lukemaan ja tutkimaan asioita entistä enemmän ja harjoittelemaan kirjoittamista sekä puhumista. Nyt työskentelen viherrakennus alalla ja nautin fyysisestä ulkotyöstä. Se antaa hyvää vaihtelua lukemiselle, pohtimiselle ja kirjoittamiselle, sekä muulle aivotoiminnalle. Toivon, että muutaman vuoden päästä voisin alkaa tehdä töitä ihmisten parissa.

Mutta katsotaan muutaman vuoden päästä miltä tuntuu, koska huomisesta ei koskaan tiedä. Eikä elämä kysy lupaa kun se heittää meidät taas muutoksen keskelle.

---