teknologian kehitys

Langaton tiedonsiirto on huikea keksintö. Jos pohdintaan liitetään myös muu tekniikan kehitys saadaan hämmästyttävä tapahtumaketju.

Ennen musiikki tallennettiin fyysiseen muotoon. Ensimmäinen äänen tallennusmuoto oli Fonografi-vahasylinteri, jota seurasi nopeasti Gramofoni-levy, jota Suomessa alettiin kutsua savikiekoksi. Nimi johtui siitä, että levy oli herkästi särkyvä. Suomessa levymyynti pääsi vauhtiin todenteolla 1928, kun tuontitulli puolitettiin. Savikiekolle tallennus tapahtui johtamalla ääni neulaan, joka raapi tasaisesti pyörivän levyn pintaa. 

Kun tallenne haluttiin kuunnella laitettiin levy toimintaperiaatteelta samantyyliseen Gramofoniin. Levyä tuli pyörittää samalla nopeudella kuin nauhoittaessa, jotta ääni kuului oikein. Levyn pintaa laahasi neula, joka kosketti pintaa vain hyvin hellästi. Levyn pinnassa oleva ura sai neulan värähtelemään ja kun värähtely vahvistettiin alkoi kuulua musiikkia. Hämmästyttävää eikö totta?

Musiikin massatuotanto alkoi kehittyä ja 1948 kehitettiin LP-levy. Levyt kuluivat käytössä samoin kuin myöhemmin c-kasetit ja vhs-videonauhat. Kehitys kuitenkin jatkui ja koki valtavan mullistuksen kun tultiin digitaaliseen aikaan. Ääni tallennettiin fyysisen tallenteen sijaan digitaalisesti 010101010-ketjuksi tietokoneelle.

Tietokone ei käytännössä ymmärrä vielä tänäkään päivänä mitään muuta kuin nollaa ja ykköstä. Nollalla virta ei kulje ja ykkösellä kulkee. Tätä toimintoa ohjaamalla miljoonia kertoja nopeasti saadaan aikaan kaikki tietokoneiden ja laitteiden toiminnot. Se se vasta ihmeellistä onkin. 

Vuosia kaikki tieto siirtyi vain fyysisesti. Johtoja ja niiden luomia verkkoja pitkin tai tallenteena levyllä, disketillä tai vastaavalla.

Cd-levyjen ja niitä seuranneiden mp3-tiedostomuotojen yleistyessä ja internetin syntyessä ja laajentuessa alkoi sähköinen tiedonsiirto. Vuosia kaikki tieto siirtyi vain fyysisesti. Johtoja ja niiden luomia verkkoja pitkin tai tallenteena levyllä, disketillä tai vastaavalla.

Kun radio ja tietokoneen ymmärtämä tieto saatiin yhdistettyä, maailmamme koki ehkä yhden suurimmista teknologisista mullistuksista. Saavuttiin langattoman tiedonsiirron aikaan ja sen mahdollistamat hyödyt ovat valtaisat, mutta mahdollisiin haittoihin ei mielestäni kiinnitetä tarpeeksi huomiota ja tutkimuksia. Ehkä niitä on ehkä ei, minun mielestäni sähkömagneettinen säteily on ongelmallista ja siitä on selkeitä todisteita. Mutta se kuinka vaarallista se lopulta on ihmiselle selviää todennäköisesti vasta muutaman vuosikymmenen päästä. Yhtenä esimerkkinä kuitenkin mainittakoon mehiläiset, nuo koko maailman eco-systeemin kannalta yksi tärkeimmistä lajeista, jotka pölyttävät miljardeja ja miljardeja kasveja ympäri maailmaa ja ovat osa meidän ja muiden eläinten ja kasvien ruoantuotantoa. Niiden suuntavaisto perustuu maapallon magneettikenttään. Tutkimuksissa on huomattu, että ne eivät enää löydä joka paikassa takaisin pesään, koska sähkömagneettinen säteily on lisääntynyt niin paljon. Luulen, että se ei ole ainoa laji, joka suunnistaa samalla tavalla. Joskus olen ihmetellyt lintujen suuntavaistoa tai muurahaisten, mutta takaisin asiaan eli teknologiaan.

Tänä päivänä emme edes huomaa miten huikean teknologisen kehityksen keskellä me elämme. Istun kirjoittamassa tätä tekstiä keskellä metsää ja kuuntelen musiikkia. Jos käydään läpi lyhyesti kuinka musiikki päätyy korviini on tapahtumaketju seuraava.

Musiikki on äänitetty digitaalisilla laitteilla ja tallennettu digitaaliseen muotoon. Tallennettu musiikki on lähetetty palvelimelle, joka mahdollistaa musiikin kuuntelun ja on yhteydessä internet verkkoon. Tukiasemien langaton verkko on lopulta yhteydessä internet verkkoon. Minun kännykkäni on yhteydessä tukiasemaan. Tablettini on yhteydessä langattomaan verkkoon, jonka puhelimeni tukiasema muodostaa. Langattomat kuulokkeeni ovat yhdistetty tablettiini, jonka musiikinsoitto-ohjelma on tämän moninaisen yhteysverkon kautta yhteydessä tuohon palvelimeen jossain päin maailmaa, jossa kuuntelemani musiikki sijaitsee. Ja täällä minä kuuntelen samaa musiikkia mitä miljoona muuta voi kuunnella samaan aikaan. Tabletissa vain ohjelmaa vaihtamalla voin alkaa katsella tv:tä tai elokuvia mistä päin maailmaa vain. Huikea on tekniikan kehitys.

Ja tämä kaikki kehitys on tapahtunut yhden ihmissukupolven aikana. Omalla isälläni, joka on 70-vuotias, on ollut savikiekkoja joista hän on kuunnellut musiikkia. Puhelinta tai sähköä ei heidän nuoruudessa ollut läheskään kaikilla. Radio hänen nuoruudessa jo oli yleistynyt, mutta tv:n tulon hän muistaa hyvin. No entäs oma kokemukseni? Minun ensimmäinen omassa huoneessa ollut tv oli mustavalkoinen ja siinä oli kaksi kanavaa, jos sää oli hyvä ja antenni oikeaan suuntaan. Musiikin kuuntelun aloitin c-kaseteilla. Puhelin oli lankapuhelin, jonka vedin omaan huoneeseen, kun piti soittaa niitä tärkeitä nuoruuden puheluita. Silloin piti olla tarkkana jos joku sattui nostamaan luurin toisessa huoneessa jottei salaisuudet vuotaneet.

Sain ensimmäisen kännykän kun olin 18-vuotias. Se painoi vähän alta kymmenen kiloa, ainakin kun vertaa nykypäivän puhelimiin. Siinä oli myös tekstiviestilähetys toiminto ja kolmen rivin näyttö, repikää siitä!

Ai niin ja taittuva antenni tietenkin, ettei se mene taskussa poikki. Malli oli Ericssonin 198 ja sitä ei saanut rikki vaikka se kerran tipahti auton kojelaudalta asfaltille kun kiersimme kylänraittia.

Viimeisen 20-vuoden aikana kehitys on ollut huikea. Ensimmäisistä kännyköistä on tultu nykypäivän älypuhelimiin, joissa on laskentatehoa satoja kertoja se määrä jota oli nuoruuteni tietokoneissa joita pidettiin kehityksen huippuna. Kehitys menee edelleen vauhdilla eteenpäin ja selkeästi kiihtyvällä vauhdilla. Kun minä olen 70-vuotias ja jos Jumala, maailmankaikkeus ja sen energiat ovat antaneet minulle niin paljon aikaa tässä mahtavassa maailmassa ollaan saavuttu jo 2050-luvulle. Missä silloin olemme yhteiskuntana, ihmisrotuna ja kuinka kehittynyt teknologiamme on jää nähtäväksi. 

Ja tärkeimpänä kysymyksenä onko terveytemme ja ennen kaikkea luonto kestänyt tuon kehityksen?

---