luovuin materiasta, taas

Muutama päivä sitten, kauniina lopputalven aamuna, sain oivalluksen istuessani ulkohuussissa täällä korven keskellä. Tuo aamuinen pyhä toimitus toi päätökseen pitkään mieltäni vaivanneen ja elämäni kannalta tärkeän kysymyksen. Kuinka minun tulisi suhtautua materiaan?

Olen elänyt kohta kolme vuotta minimaalista elämää ja tiennyt aina olevani luonnon lähellä viihtyvä persoona, joka tulee toimeen vähällä. En ole kokenut koskaan tarvetta omistaa jotain vain, jotta elämäni olisi onnellista.

Tottakai myös minulla on haaveita urheiluautosta ja luksuslomista, mutta eivät ne tee minua onnelliseksi tai tässä tapauksessa onnettomaksi, koska tuskin minulla koskaan tulee olemaan varaa niihin.

Noin kolme vuotta sitten myimme omistamamme rivitaloasunnon ja muutimme asumaan ensin asuntovaunuun ja muutama kuukausi myöhemmin pakettiautoon. Olimme päättäneet luopua materiasta ja pyrkiä minimaaliseen elämään ja maksimoimaan ajan, joka meillä olisi käytettävissä rakastamiemme asioiden parissa. 

Vaikka olin luopunut paljosta materiasta, mietin silti paljon rahaa. Paljonko meillä on säästössä ja paljonko tarvitsemme rahaa elämiseen ja miten tienata tarpeeksi. 

Nyt saamani oivallus vapautti minua taas vähän lisää materian kahleista. Vaikka olin luopunut paljosta materiasta, mietin silti paljon rahaa. Paljonko meillä on säästössä ja paljonko tarvitsemme rahaa elämiseen ja miten tienata tarpeeksi. 

Nyt viimein alitajuntani yhdessä maailmankaikkeuden energioiden ja Jumalan kanssa näytti minulle seuraavan askeleen. Unohda raha ja materia, kaikki voidaan ottaa sinulta pois. Tulet aina olemaan onnellinen ja sinulla tulee aina olemaan lämpöä, ruokaa ja rakkautta elämässäsi.

Luulen, että voin joutua oikeasti kohtaamaan tuon tilanteen ja koettelemuksen, jossa uskoani ja luottamusta maailmankaikkeutta ja Jumalaa kohtaan punnitaan, mutta olen valmis siihen.

Minun pitää alkaa elämään entistä enemmän hetkessä ja unohtaa raha, vauraus ja ennen kaikkea pelko siitä, että voin menettää kaiken.

Vaikka kuulostan kliseiseltä, juuri niin aamuni meni. Tajusin, että en voi aina vain laskea paljonko minulla on säästössä ja paljonko vielä tarvitsen, jotta saan jotain. Ei. Minun pitää nauttia joka päivästä, joka hetkestä. Ja nauttia ennen kaikkea siitä mitä olen tekemässä milloinkin. Minun pitää alkaa elämään entistä enemmän hetkessä ja unohtaa raha, vauraus ja ennen kaikkea pelko siitä, että voin menettää kaiken.

Oivalsin ja ymmärsin, että materiasta kiinni pitämisen sijaan, asia mistä minun pitää pitää kiinni on se, että en pidä siitä kiinni. Kyllä, itsekin jouduin lukemaan tuon pariin kertaan uudelleen sisäistääkseni ajatuksen. 

Pidä kiinni siitä, että et pidä kiinni siitä.

Nyt viikkoa myöhemmin ja tuon autuaan aamun ja pyhän toimituksen tuoman helpotuksen jälkeen nautin olostani enemmän kuin koskaan. Elän tätä päivää, tätä hetkeä. Kirjoitan tätä tekstiä ja nautin tämän sähköttömän ja vedettömän pienen hirsitalon seinien ja sen keskellä olevan suuren takan tuomasta lämmöstä ja ennen kaikkea hyvästä seurasta.

---