koskaan ei ole liian myöhäistä eikä liian aikaista oppia uutta

koskaan ei ole liian myöhäistä eikä liian aikaista oppia uutta

7.1.2021

Koskaan ei ole liian myöhäistä eikä liian aikaista oppia uutta. Tämän havainnon olen tehnyt useasti viimeisten vuosien aikana. Olen nähnyt mm. frisbeegolf radalla ihmisiä esikoulusta aina eläkeläisiin. Olen nähnyt eri ikäisten ihmisten tekevän elämän muutoksia. Itse aloitin pianonsoiton 38-vuotiaana. Olen myös tavannut 68-vuotiaan naisen Espanjassa, joka oli aloittanut kalliokiipeilyn harrastamisen 63-vuotiaana. 

Kalliokiipeily on hieno laji siinä, että se tarjoaa jokaiselle haasteita ja onnistumisen iloa omasta tasosta, iästä ja ominaisuuksista riippumatta. Jokaiselle löytyy helppoja ja vaikeita reittejä. Itse olen nauttinut sen parissa eniten omien pelkojen voittamisesta sekä omien henkisten ja fyysisten rajojen ylittämisestä.

Vanhimmat kiipeilijät, joita olen nähnyt matkoillani, ovat arvioni mukaan olleet 80-90-vuotiaita. Nuorimmat näkemäni kiipeilijät eivät ole olleet vielä edes kouluikäisiä. Olen nähnyt miehiä ja naisia samoilla reiteillä. Lapsia ja nuoria. Hoikkia ja tukevia. Pitkiä ja pätkiä. Olen nähnyt myös kiipeilijän, joka oli menettänyt toisen kätensä ja erään jolla oli nykyaikainen puujalka.

Toinen laji, joka tarjoaa tätä samaa onnistumisen iloa iästä ja ominaisuuksista riippumatta, on slackline-nuoralla kävely. Siinä 5-10 senttimetriä leveä nuora, joka muistuttaa sidontaliinaa jolla sidotaan esimerkiksi peräkärrylle tavaraa, viritetään esimerkiksi kahden tolpan tai puun väliin noin metrin korkeudelle. Nuoran pituus vaihtelee muutamasta metristä pariin kymmeneen metriin. 

Lajin tarkoitus on kehittää tasapainoa, kehon hallintaa ja voimistaa ennen kaikkea keskikehoa, mutta ennen kaikkea pitää hauskaa ja tehdä temppuja. Se on hyvin suosittu kiipeilijöiden keskuudessa. Lajit kehittävät ja tukevat toisiaan.

Itse löysin lajin sattumalta ollessani Thaimaassa kiipeilemässä. Olin saapunut uuteen kiipeily paikkaan ja menin illan tultua rannalla olevaan baariin, jonka olin saapuessani pistänyt merkille. Se oli paikalliseen tyyliin bambusta rakennettu avonainen rakennus, jossa oli isohko katos, baaritiski, matalia pöytiä, tyynyjä, riippumattoja ja pieni lava täynnä soittimia.

Ostettuani oluen menin terassin reunalle istumaan, katsomaan auringonlaskua ja nauttimaan meren aaltojen kohinasta. Siinä hetken istuttuani huomasin ihmisten alkavan kerääntyä rantahiekkaan palmun ja tolpan väliin viritetyn nuoran ympärille. 

Hauskanpito, haastavuus, tasapaino ja temput. Ensimmäisen illan katseltuani olin varma, että haluan myös itse oppia kävelemään nuoralla.

Hetken kuluttua he alkoivat yksi kerrallaan kävellä nuoralla ja tehdä jokainen omanlaisia temppuja. Lumouduin välittömästi näkemästäni. Oli kuin olisin tullut seuraamaan sirkusesitystä, jossa akrobaatit esittelivät taitojaan. Laji herätti heti kiinnostuksen koska siinä yhdistyi monta elementtiä joista pidin. Hauskanpito, haastavuus, tasapaino ja temput. Ensimmäisen illan katseltuani olin varma, että haluan myös itse oppia kävelemään nuoralla.

Seuraavana iltana palasin auringonlaskun aikaan baariin päivän kiipeilyjen jälkeen odottamaan illan esityksen alkua. Tunnelma oli jälleen mahtava. Rento ja rauhallinen puheensorina täytti pöydät ja rannan. Letkeä reggae musiikki soi ja lämmin merituuli puhalsi.

Samaa porukkaa alkoi kerääntymään nuoran lähelle. Myös yleisössä näin tuttuja kasvoja eiliseltä. Esitys alkoi ja aloin seurata entistä tarkemmin miten nuoralla käveltiin ja kuinka temppuja tehtiin. Myös eri persoonien profilointi oli mielenkiintoista.

Eräs nainen oli itse rauhallisuus nuoralla. Nuora ei tuntunut liikkuvan hänen allaan ollenkaan. Välillä hän teki nuoralla jooga asentoja ja välillä hän jopa makasi nuoralla. Eräs mies taas oli kuin kävelevä energialataus. Hän hyppi, pomppi ja pyöri nuoralla kuin väkkärä. Mukana oli myös lajin vasta aloittaneita, jotka vasta harjoittelivat kävelemään. Heitä kaikkia yhdisti vahva yhteisöllisyys, toisten tukeminen ja hauskanpito.

Hetken kuluttua eräs heistä tuli tauolle ja istui viereeni. Luulen hänen ja myös muiden huomanneen minun intoni ja kiinnostukseni. Olinhan edellisenä iltana istunut ehkä kolme tuntia samalla paikalla seuraten koko ajan heidän toimintaansa ja nyt olin taas paikalla.

Kun hän oli hetken istunut hän kannusti minua tulemaan kokeilemaan. Epäröin kuitenkin ja vastasin aluksi, että minä vain katselen. En ollut koskaan pitänyt esillä olemisesta lapsuudessa ja nuoruudessa kohtaamani kiusaamisen ja syrjimisen takia. En myöskään uskaltanut tehdä ihmisten edessä mitään mitä en osannut. En halunnut, että kukaan saisi syyn pilkata tai nauraa minulle. Olin epävarma ja omasin huonon itsetunnon, mutta tuo hetki oli muuttava minun maailmani ja tulevaisuuteni kulun.

Katselin edelleen nuorallakävelijöitä, mutta olin hieman vaivautunut koska tunsin vieressä istuneen henkilön tarkkailevan minua välillä. Sitten kuulin sanat jotka herättivät minut. “Älä välitä, jokainen on joutunut astumaan siihen ensimmäisen kerran, ei siihen muuten pääse.” 

Käänsin katseen ja kohtasin ystävälliset silmät ja hymyn, jotka kuuluivat mielestäni yhdelle taitavimmista paikalla olleista harrastajista. Sanat sulattivat muurini ja nyökkäsin. Selvä mennään.

Lähdin hänen mukanaan ja astuimme jonon perälle jossa oli noin viisitoista ihmistä odottamassa vuoroaan päästä nuoralla. Huomasin, että saapumiseni pistettiin merkille sekä tekijöiden, että yleisön puolesta. Mitähän olen oikein tekemässä muistan ajatelleeni.

Pelotti. Halusin pois, mutta enemmän halusin oppia uutta.

Vuoroni lähestyi hiljalleen. Tunsin kuinka käteni olivat kylmän nihkeät. Pelotti. Halusin pois, mutta enemmän halusin oppia uutta. Sitten tuli vuoroni jolloin hetken emmittyäni tunsin kevyen kehoittavan kosketuksen olkapäässäni ja astuin lähemmäs nuoraa.

Asetin jalkani nuoralle ja se alkoi vapista ja heilua hallitsemattomasti. Otin jalkani pois hämilläni. Muiden kohdalla en ollut koskaan havainnut efektiä. Asetin jalkani uudelleen nuoralla ja se alkoi jälleen vapista. Silloin uusi ystäväni astui viereeni ja kertoi, että minun tulisi nostaa kädet ylös ja vain nousta nuoralle kuin astuisin portaan ylöspäin. Vapina kyllä lakkaisi.

Tunsin kuinka pienen yleisön ja takanani olleen jonon huomio oli kiinnittynyt minuun. Ihmeteltiin miksi jono seisoo ja kukaan ei ole nuoralla. Silloin tein päätöksen, joka muutti maailmani. Päätin, että omat sisäiset pelkoni eivät enää sanelisi minulle sitä mitä voin tehdä, mitä uskallan tehdä tai mitä saan tehdä.

Asetin kolmannen kerran jalkani nuoralle nostin kädet ylös ja ponnistin. Ehdin juuri ja juuri saada jalkani suoraksi kun jo kaatua mätkähdin rantahiekkaan. Olin hetken häpeissäni. Odotin pilkkaa ja naurua, mutta kaikki oli rauhallista. Mitään pahaa ei tapahtunutkaan. Osa katsoi minua ystävällisesti toiset jatkoivat omaa juttuaan. Nousin ylös katsoin hetken hämilläni sitä, että suurin pelkoni oli täysi valhe. Eivät ihmiset olleet ilkeitä ja pilkkaavia. Olin itse rakentanut sen käsityksen sisälleni huonojen lapsuuden kokemusten myötä.

Tunsin vapauttavan hyvänolon tunteen ja lähdin kohti jonon perää, kun minulle viitottiin kohti nuoraa ja kerrottiin, että aloittelijat saavat pudota kolme kertaa. Hämmennyin pieneksi hetkeksi tuesta ja kannustuksesta, jota sain odottamani pilkan sijaan. Sitten menin nuoralla ja nousin toisen ja kolmannen kerran nuoralle ennen kuin palasin jonon perälle odottamaan uutta vuoroa innoissani, täynnä iloa ja riemua.

Aloin kokeilla ja opetella uusia asioita. En ole enää antanut pelon päättää puolestani.

Tuona iltana maailmani muuttui. Elämäni suunta muuttui. Aloin kokeilla ja opetella uusia asioita. En ole enää antanut pelon päättää puolestani. Otan sen tietenkin huomioon kun mietin onko tekemäni turvallista tai järkevää. Mutta hauskanpitoa ja uuden opettelua se ei enää ole estänyt.

Usein uuden opettelussa ja unelmissa ensimmäinen askel on pelottavin, koska emme tiedä mitä tapahtuu. Se on aina kuin hyppy tuntemattomaan. Se kuitenkin kannattaa aina ottaa. Uusia asioita kannattaa kokeilla aina avoimin mielin. Kaikki asiat eivät ole kaikille, mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Elämykset ovat elämän suurinta rikkautta, eikä koskaan ole liian aikaista tai myöhäistä oppia uutta.


Jaa tämä artikkeli
Posted in

1 kommentti

  1. Kari Kortesalmi 26.6.2021 klo 22:55

    Moro
    Minä olen aina tehnyt kevyttä toimistotyötä ja vuodesta -94 esimiesasemassa. En olisi voinut kuvitellakaan, että joku päivä olen metsätilallinen ja haluan olla metsässä moottorisahan kanssa. Kaataa juhannuksena koivuja rasiin että voi elokuussa ne karsia ja tehdä polttopuuksi. Tehdä hankintakauppaa Storan kanssa eli kaataa itse puut ja ajaa ne mönkkärillä paikkaan, josta rekka voi ne hakea.
    Tällaisesta en ole ikinä haaveillut ja tämä tuli puoli vahingossa metsästysharrastuksen sivussa. Mutta nyt olemme Sirpan kanssa innoissaan nykyisestä tilanteesta ja odotetaan, että Sirpakin pääsee kesällä 2022 eläkkeelle. Itse olen puolieläkkeellä yrittäjänä eli pystyn suht vapaasti päättämään yrityksen töiden suhteen.
    Eli ei ole koskaan myöhäistä opetella uutta. Pitää vain rohkeasti ottaa välillä askel tuntemattomaan.

Kirjoita kommentti