kaikki on paskaa?

Murot kaatuu lattialle, autosta on akku loppu, juna on myöhässä, lento on peruttu, jääkaappi hajoaa, lempihousut repeää ja rahat ovat loppu. Mitä paskaa. 

Törmäsin taannoin erään henkilön Facebook-päivitykseen ja tuo päivitys jäi mieleeni hyvänä esimerkkinä siitä kuinka usein kiinnitämme kaiken huomiomme siihen mitä meillä ei ole, mitä meiltä puuttuu, mitä haluamme saada tai mitä muilla on. Emmekä sen sijaan kiinnitä huomiota siihen, mitä meillä on tai sitä mitä oikeasti tarvitsemme hyvään ja onnelliseen elämään.

Tuossa päivityksessä kirjoittaja vuodatti kuinka elämä on paskaa. Hän oli pitkään etsinyt uutta asuntoa ja viimein löytänyt loistavan kodin juuri hänelle. Hän oli tutustunut kohteeseen, ihastunut siihen ja tehnyt tarjouksen, joka oli hyväksytty. Hyväksytyn tarjouksen jälkeen hän oli sopinut luovutuspäivän ostajan kanssa silloisesta asunnostaan ja hakenut pankista lainan. Kaikki oli loistavasti ja kohta koittaisi aika muuttaa uuteen kotiin. 

Mutta muutaman päivän päästä hänelle tuli tieto, että hyväksytystä tarjouksesta huolimatta välittäjä oli kaupitellut asuntoa edelleen ja saanut paremman tarjouksen. Myyjä perui kaupat hänen kanssaan niin väärältä kuin se tuntuikin.

Tuo uutinen teki hänen elämästään paskaa, taas kävi näin, eihän näin voi käydä, ei ole totta ja muita inhimillisiä ajatuksia, joihin pystymme kaikki hyvin samaistumaan. Aloin miettimään omaa elämääni tuon tekstin luettua ja sitä mitä vastoinkäymisiä itselläni on ollut.

Kerronpa teille meidän vastoinkäymisistä kahden vuoden takaa. Noin kaksi ja puoli sitten teimme avopuolisoni kanssa päätöksen lähteä seikkailemaan ja tutkimaan maailmaa, elämää ja itseämme. Myimme silloisen rivitaloasuntomme, vaihdoimme henkilöauton pakettiautoon ja ostimme asuntovaunun, johon muuttaisimme asumaan. Oli aika seurata unelmia.

---

Aloimme siivota vaunua ja huomasimme, että asuntovaunun etuosassa oli kosteusvaurio. Myös keittiön lavuaarin alta valui vesi lattialle. Siinä hetkessä, elämä oli ihan paskaa. Turhautti ja ärsytti.

---

Alkoi tavaroiden läpikäyminen. Osan myimme, osan annoimme hyväntekeväisyyteen ja osan veimme säilytykseen. Pari viikkoa ennen asunnon luovutusta saimme ostamamme asuntovaunun haltuumme. Aloimme siivota vaunua ja huomasimme, että asuntovaunun etuosassa oli kosteusvaurio. Myös keittiön lavuaarin alta valui vesi lattialle. Siinä hetkessä, elämä oli ihan paskaa. Turhautti ja ärsytti.

Soitimme liikkeeseen, josta olimme vaunun ostaneet. He ymmärsivät tilanteen hyvin ja sovimme kaupan purusta. Seuraavana päivänä vaunu auton perään ja viemään vaunua takaisin. Pari viikkoa asunnon luovutukseen ja uusi koti lähti alta. Alkoi tuskastuttava uuden vaunun etsiminen ja juuri oikeaa ei meinannut löytyä millään. Kunnes viimein kolme päivää ennen asunnon luovutusta uusi vaunu löytyi, joka täytti tarpeemme ja vaatimuslistan. Myyjä toi vaunun pihaamme ja me aloimme siivota sitä ja muuttaa tavaroita. Kymmenen minuuttia ennen kuin asunnon uusi omistaja saapui, nostimme viimeiset tavarat pihalle asunnosta ja pakkasimme siivousvälineet. Olimme aivan puhki, mutta onnellisia. Oli aika aloittaa matka.

Kevät meni ja kesä kului mukavasti uudessa elämäntyylissä, olimme todella onnellisia luonnon keskellä ja totuttelimme askeettisempaan elämäntyyliin. Loppukesästä syksylle suunniteltu Euroopan reissu alkoi mietityttää. Olimme päättäneet lähteä seikkailemaan Eurooppaan talveksi, mutta kesän aikana alkaneet miettimään yhdistelmäämme. Pakettiauto ja asuntovaunumme siinä perässä oli todella pitkä yhdistelmä ja se alkoi tuntua liian pitkältä ja työläältä tulevaa reissua ajatellen. Vaikka kuinka tykkäsimme vaunusta, päätimme, että myymme sen ja hankimme asuntoauton, jolla matkasta tulisi mukavampi ja helpompi.

Vaan syksyllä asuntovaunun myyminen ei välttämättä olekaan niin helppoa ja sen saimme huomata. Jouduimme laskemaan hintaa useaan kertaan ja silti ei ostajaa ilmaantunut. Etsimme päivittäin oikeanlaista asuntoautoa meille, mutta sitäkään ei meinannut löytyä. Tarjosimme vaunua vaihdossa liikkeisiin, mutta ei vaan tärpännyt. Alkoi tuskastuttamaan. 

Alkoi olemaan “ihan paskaa” fiilis. Viimein ostaja löytyi kun vaunun hintaa oli laskettu jo yli 2000 euroa tappiolle siitä mitä maksoimme vaunusta vain kolme kuukautta aiemmin. Olimme laittaneet ja siistineet vaunua ja se oli paremmassa kunnossa kuin meille tultaessa. 

Mutta ei auttanut, paskaahan se oli ottaa tappiota. Olimme kuitenkin päättäneet, että vaunu lähtee ja auto tulee maksoi mitä maksoi. Kun saimme viimein vaunun myytyä jatkui asuntoauton metsästys. Sopivaa autoa ei vain tuntunut olevan olemassa, mutta viimein malli alkoi hahmottua ja löysimme juuri haluamamme mallisen auton. Myyjäliike hyvitti juuri riittävästi moottoripyörästämme ja kun pankki lupasi lisälainan lähdimme katsomaan autoa. Se oli lähes täydellinen! Muutama pikku fiksaus ja siitä tulisi loistava koti meidän seikkailuihimme. Sovimme myyjän kanssa tarvittavat toimenpiteet ja jäimme odottamaan auton valmistumista. Noin viikon päästä saimme auton haltuumme ja ajoimme vanhempieni luo siivoamaan ja pakkaamaan sitä. 

---

Siivous oli viimeistä silausta vaille valmis ja huikkasin avovaimolleni, että joko tavaroita saisi alkaa tuomaan autoon. Sain vastauksen jota en todellakaan odottanut. “Täällä tulee vettä sisään!”. 

---

Elämä hymyili ja leveästi, aurinko paistoi ja kohta lähtisimme suureen seikkailuun Euroopan ympäri. Siivosimme autoa ja lähtöpäivä lähestyi. Toisena siivouspäivänä satoi vettä ja levitimme sivumarkiisin, jotta loppusiivous ja tavaroiden pakkaus olisi mukavampaa eikä kaikki kastuisi. Siivous oli viimeistä silausta vaille valmis ja huikkasin avovaimolleni, että joko tavaroita saisi alkaa tuomaan autoon. Sain vastauksen jota en todellakaan odottanut. “Täällä tulee vettä sisään!”. 

Mitä ihmettä, yli 30 000 euron uudenkarhea asuntoauto ja vettä tulee sisälle. Menin äkkiä katsomaan ja asia oli selvä. Katossa markiisin kiinnityskohdassa oli vuoto. Vettä tuli sisälle ja katossa oli mätä kohta. Eihän tämä nyt ole todellista! Ihan paskaa, aina samaa paskaa, mitä paskaa! Jotenkin tutulla kaavalla asiat menivät eteenpäin, soitto myyjälle, kaupan purku, auton palautus ja takaisin lähtöpisteeseen.

Matkamme piti alkaa seuraavana päivänä, mutta nyt meillä ei ollut asuntovaunua, eikä asuntoautoa… mutta olihan meillä meidän pakettiauto. Suunnittelimme ja mittailimme illan ja totesimme, että tässä se on. Tehdään tähän sänky ja perus systeemit ja lähdetään tällä, kunhan vain päästään lähtemään. Enää emme jaksaneet alkaa etsimään uutta autoa. Siitä alkoi kuusi päivää kestänyt projekti, jossa ei ollut kellokorttia tai työaikaa. Kaikki valveillaoloaika meni autoa rakentaessa. Kun auto oli valmis, tavarat autoon ja matkaan!

Menimme lautalla Viroon ja siitä alkoi matka kohti Espanjaa! Ihan parasta, oli huikeaa olla matkalla viimeinkin! Kunnes Latviassa automme moottori alkoi pitämään erittäin pahaa ääntä, pätkimään ja nykimään. Kulku hidastui ja viimein auto sammui moottoritien varteen. Ja olihan se elämä taas ihan paskaa, oikeen paskan paskaa.

---

Teki mieli polttaa koko auto ja lähteä kotiin itkemään

---

Eihän tämä voinut olla totta. Olimme niin loppu syksyn projekteista ja vastoinkäymisistä, että teki mieli polttaa koko auto ja lähteä kotiin itkemään. Vaan kuten sanotaan, ei auta itku markkinoilla. Pyyhimme kyyneleet ja teimme suunnitelman. Oli lauantai ilta ja kaikki korjaamot kiinni. Päätimme yrittää selviytyä lähellä olevalle leirintäalueelle ja jatkaa matkaa maanantaina korjaamolle tai sinne asti mihin päästään. Pääsimme vaivoin siirtymään parin kilometrin matkan leirintäalueelle ja juuri pihaan tultaessa auto sammui. No, mielummin tässä kuin tien vieressä. Oli aika levätä vaikka kuinka ärsytti. Lepäsimme koko sunnuntain ja yritimme olla miettimättä asiaa. 

Maanantaina starttasimme auton ja ihme oli tapahtunut, auto toimi normaalisti. Katsoimme toisiamme ja lähdimme matkaan. Katsotaan mihin asti päästään. Nyt olemme ajaneet kohta jo 100 000 kilometriä autolla ilman ongelmia. Moneen kertaan olemme iloinneet ja olleet kiitollisia siitä, että kaikki meni kuten meni. Meillä on alla juuri oikea auto, juuri oikea koti meille. Nautimme joka hetkestä mitä sillä liikumme ja siinä vietämme.

Katseemme ja ajatuksemme joutuvat usein negatiivisten tunteiden vangiksi ja unohdamme sen mitä meillä on ja kuinka hyvin meillä asiat ovat. Nuo vaikeat hetket jäävät aina historiaan ja lopulta johtavat tähän onnelliseen päivään ja hetkeen jota saamme elää. Joten nyt kun istut tai seisot juuri siinä missä olet, laita kännykkä pois kädestä, tietokone ja televisio kiinni ja mieti hetki, kuinka paskaa se elämä sitten oikeastaan on. 

Vai onko ollenkaan?

---