älä kuuntele sisäistä pessimistiä
5.11.2020
Olen viime vuosien aikana huomannut, että heikon motivaation syynä on ollut usein se, että katson taaksepäin. Miksi en alkanut harjoitella jo silloin. Miksi en ole aiemmin ymmärtänyt tätä. Olisinpa silloin jo vaihtanut alaa.
Kun mieleni lähtee vaeltamaan tuolle tielle, on sitä usein vaikea pysäyttää. Ei kulu kuin hetki ja tunnen masennuksen oireita. Haluttomuutta ja innottomuutta. Ei kiinnosta edes aloittaa, koska en aloittanut jo kymmenen vuotta sitten.
Ostin pianon muutama päivä sitten 38-vuotis syntymäpäivälahjaksi itselleni. Olen soittanut kitaraa nuoresta asti, mutta pianonsoitto on ollut vain unelma. Olen haaveillut siitä, kuinka hienoa olisi osata soittaa pianoa.
Muistan kuinka jo 6-vuotiaana pyhäkoulussa ihastelin pianoa ja soitin sitä yhdellä sormella. Sen jälkeen kului nopeasti kolmekymmentä vuotta siihen, että istuin seuraavan kerran pianon ääreen.
Noin kahdeksan kuukautta sitten olimme vapaaehtoistöissä Espanjassa ja siellä oleskelutilassa oli piano. Istuin sen ääreen ja aloin soittamaan. Kolmen viikon aikana soitin lähes joka päivä ja kun lähdimme jatkamaan matkaa, tiesin, että heti kun vain on mahdollista hankin itselleni pianon. Kaksi viikkoa sitten muutimme asumaan kahden vuoden pakuelämän jälkeen taas taloon. Sängyn jälkeen seuraava hankinta oli piano.
Aiemmin minusta on tuntunut, että olen liian vanha tai, että en viitsi enää aloittaa harjoitella soittamaan, koska jos olisin aloittanut 20-vuotiaana olisin kohta soittanut jo 20 vuotta ja olisin siinä tosi hyvä.
Taaksepäin katsominen on usein syynä siihen ettemme lähde kehittymään.
Mutta nyt olen havahtunut tähän mieleni ongelmaan ja ymmärtänyt, että taaksepäin katsominen on usein syynä siihen ettemme lähde kehittymään. Olen kuullut eläkeiän kynnyksellä olevien ihmisten toteavan, ettei enää näin vanhana opi uutta. Silti olen tavannut 69-vuotiaan naisen kalliokiipeily seinällä. Yhtä vaikealla reitillä kuin itse kiipesin ja hän oli aloittanut harrastuksen 64-vuotiaana. Eikö tuo jos joku ole liian vanha ikä aloittaa kalliokiipeilyn tyylinen laji? Ei todellakaan ole. Olisittepa nähneet hänen innon ja ilon.
Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta ja kehittää itseään. Mielestäni oppiminen ja itsensä kehittäminen ovat ehkä ainoat meidän tehtävämme tässä elämässä ja tässä tietoisuuden tasossa, jossa tällä hetkellä elämme.
Niinpä nyt, muutama päivä pianon ostamisen jälkeen, nautin suunnattomasti pianonsoitosta vaikka joudun taistelemaan joka kerta tuon negatiivisen ja kehitystä jarruttavan pessimistisen puolen kanssa ja kertomaan sille, että ei, ei ole liian myöhäistä aloittaa ja oppia uutta. Tärkeintä on katsoa eteenpäin aina, kaikissa asioissa.
Mennyttä ei voi muuttaa, se on mitä se on. Mutta tänään tässä hetkessä ja tulevina päivinä kaikki on mahdollista.
Kun katsomme eteenpäin näemme mahdollisuuden, kun katsomme taaksepäin näemme mahdottomuuden. Mennyttä ei voi muuttaa, se on mitä se on. Mutta tänään tässä hetkessä ja tulevina päivinä kaikki on mahdollista.
Katso siis rohkeasti eteenpäin. Ja mitä ikinä olet halunnut tehdä tai alkaa tehdä, tee se tänään, koska milloinkaan muulloin et sitä voi tehdä. Vaihda työtäsi, jos se ei ole sitä mitä sydämessäsi haluat tehdä. Vaihda harrastukset, jos ne eivät ole enää mukavia ja aloita uusi. Vaihda kavereita tai ota etäisyyttä heihin ja läheisiin, jos he hidastavat tai heidän takiaan et uskalla muuttua. Repäistä oikein kunnolla.
Koskaan ei ole liian myöhäistä, ei koskaan.